« Bengt Pohjanen sysslar med värdenas sammanbrott, världens atomisering, språkets föränderlighet och människans kamp för egenart. Hans ”provins” är på något sätt centraleuropeisk. »  Dagens Nyheter

« Ja, sannerligen, Bengt Pohjanen är en av våra märkligaste författare. »
Svenska Dagbladet

Minun kieli oon minun mailma

Minun kieli oon minun mailma,
sen rajat ja sillat,
minun kieli oon minun koti,
sen seinät ja klasit, 
porthaat ja kotirannat,
minun kieli oon aikani virta,
minun arki ja pyhä,
ja voima,
jolla puhun tikapuut pysthöön
kohti kieleni viholisten mustaa taivasta.

Minun kieli oon minun laulu,
jolla seisotan seinäkellot
ummikojen juhlasalissa,
minun kieli on tarina ja sana,
jolla puotan oksilta lumet,
se on taika ja loihtu.
Ko mie kirjotan sanan,
maaherra tärisee,
ko mie mannauksen päästän,
pispa ristii kätensä.

Minun kieli oon joo ja aamen,
ko mie vannon 
tuomari painaa päätänsä alle.
Ko mie noijun,
veret seisova ko Punasen Meren aalot
minun kieli oon torvi,
jolla Jeerikon muurit kaajan.

Joka kieltää minun kielen,
se kieltää minun mailman,
minun rajat ja sillat,
minun kotipaikan,
sen rannat, sen virrat
joka kieltää minun kielen,
se kieltää kans minut,
joka minun kieltä nauraa,
se nauraa minun arkista elämää,
joka pilkkaa minun kieltä,
polkee minun pyhän
ja tallaa kotini traasumatot.

Joka toivoo minun kieleni kuolemaa,
se toivoo mulle noutajat.
Minun kieli oon nöyrä, 
se tietää,
ette sen nimet ei mahu
muistolaathoin viehraala maala,
vaikka net oon kirjotetut
kaikila taihvaanrannoila
merestä merheen.

Kattokaa minua silhmiin,
tet aurinkonhäikäsemät!
Minun kieli oon kirkas!